Annual Report 2010

Esittely

"Ainoastaan sydämellään näkee hyvin, tärkeimpiä asioita ei näe silmillä." 

Kirjasta Pikku Prinssi, Antoine de Saint-Exupéry, v. 1946

Hei! Olen Riina Laurila, tanssiva teologi! Vartuin tanssitreeneissä Porissa. Baletti toi minut pääkaupunkiseudulle jo 15-vuotiaana. Vanhemmat ja veli jäivät länsirannikolle. Niinpä joka viikonloppu pieni nutturapää matkusti pyykkipussinsa kanssa Helsingistä Poriin ja sunnuntai-yöbussilla takaisin.  Haikeaa se oli  lähteä, mutta tanssiminen oli ihanaa ja Kansallisoopperan balettikoulun innostava ilmapiiri vei mukanaan.

Baletista tuli ammattini vuonna 1992. Olin silloin vasta kahdeksantoista vuotta.  Sen jälkeen olen tanssinut neljännesvuosisadan varpaat soiden! Ja esityskauden 2000-2001 lennättelin lintuja Pariisissa. Maailmankuulu Lido-kabaree pestasi minut taikurinavustajaksi Euroopan ytimeen.

Nyt olen 44-vuotias kahden lapsen äiti, eläkeläisballerina.  .

Rippi-isäni Matti Vuolanne kysyi minulta rippikoululeirin päätteeksi vuonna 1989: ”Riina: tuleeko sinusta tanssija vai tuleeko sinusta pappi?” Ihmettelin kysymystä leirinvetäjältä joka oli useaan otteeseen joutunut hillitsemään vilkkaan nuoren naisen vauhdikasta menoa leirin tuoksinassa. Tuo kysymys jäi ikuisesti mieleeni vaikka: ”tanssija!” 

-Oli epäröimätön vastaukseni.

Matin sanat alkoivat todella kolkuttamaan vuonna 2008. Pyrin Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan ja pääsin! Teologia ei vetänyt puoleensa vain rippi-isän ennustusten vuoksi vaan uskonto ilmiönä, vaikuttajana, inspiroijana, yhteiskunnan muokkaajana ja miljoonien keskustelujen ja mielipiteiden herättäjänä on aina kiinnostanut minua. Papin työn ohella kiinnostukseni kohteena on toimittajan työ, henkilöstöhallinto ja psykoterapia. 

Ihmistieteen ja taiteen imussa olen kiinnostunut ihmisestä kokonaisuutena, joten hyvinvointiohjaajana toimiminen sopii myös elämääni kuin nenä päähän. Nautin sosiaalisista kontakteista, itsenäisestä työskentelystä ja uusien haasteiden kohtaamisesta. Ennen kaikkea saan onnistumisen elämyksiä siitä, että ympäriläni olevat ihmiset alkavat voimaan paremmin.

Uskon että asiat eivät tapahdu sattumalta. Ympärillämme on paitsi näkyvä todellisuus,  myös transsendentti. Usko korkeamman ohjaukseen antaa voimaa jota ei voi käsin koskettaa. Se luo toivoa, rauhaa ja rohkeutta.  Elämä on elämisen makuista jos uskaltaa heittäytyä ja uskoa että Jumala on pelissä mukana. Itsensä toteuttaminen ei kuitenkaan tapahdu yksistään heittäytymällä "Herran haltuun". Onnistuminen vaatii myös työtä ja uskallusta. Itselleen kannattaa asettaa pieniä tavoitteita päivittäin. Niistä kasvaa vähitellen suuri kokonaisuus.